Vaihdokkaiden yhteiskunnalla on omat tapansa, sääntönsä ja lakinsa, joiden valvonta kuuluu aina kulloinkin vallassa olevalle väelle. Valta siirtyy vuodenajan mukaan: keväällä valta on veden väellä, kesällä metsän väellä, syksyllä maan väellä ja talvella taivaan väellä. Lakien ja sääntöjen yksityiskohtien tulkinta ja rangaistukset saattavat vaihdella väestä toiseen, mutta suurempien linjojen suhteen näkemykset ovat varsin yhtenevät. Kukin väki tekee päätöksiä eri periaattein, ja kunkin väen sisäinen hierarkia on erilainen.

Väet kokoontuvat yleensä neljästi vuodessa, ellei syytä erilliseen tapaamiseen ole.

Perheet ja liitot

Arkielämässä vaihdokkaat muodostavat perheryhmiä, joiden kokoonpano usein poikkeaa ihmisten ydinperheestä. Samaan perheryhmään voivat kuulua esimerkiksi sisarukset ja heidän puolisonsa ja lapsensa, pariskunta ja heidän naimattomat sukulaisensa ja ystävänsä, tai vaikkapa lapset, vanhemmat ja isovanhemmat. Perheet eivät aina perustu avioliitolle tai verisukulaisuudelle, vaan muutkin läheiset suhteet voidaan sisällyttää perheryhmään. Monimuotoiset perheryhmät saattavat muuttaa kokoonpanoaan ajan kanssa, ja ryhmien hajoaminen ja uudelleenmuodostuminen katsotaan normaaliksi osaksi elämää. Ketään ei jätetä yksin; jokaiselle on aina paikka jossakin perheryhmässä. Perheryhmään kuuluu tyypillisesti yhtä tai kahta eri väkeä. Perheryhmä, jossa on vastakkaisia väkiä – taivaan ja metsän väkeä tai veden ja maan väkeä – on usein riitaisa eikä sen odoteta kestävän pitkään; tällaiset perheryhmät usein hajoavat ja joko muodostavat uusia perheryhmiä tai liittyvät toisiin.

Jos vaihdokkaiden perheryhmät ovat monimuotoisia, niin ovat myös heidän romanttiset suhteensa ja avioliittonsa. Sukupuolten ja seksuaalisten suuntautumisten kirjo on laaja, eikä monisuhteisuuskaan ole tavatonta. Myös moniavioisuus on sallittua. Vaihdokkaan ei kuitenkaan ole sallittua avioitua vuoden kierrossa vastakkaisen väen kanssa – taivaan ja metsän väen keskenään tai veden ja maan väen keskenään. Tällä tavoin säilytetään perherauha ja rauha väkien välillä.

Väettömät ja vallattomat

Vaihdokkaiden yhteiskuntaan kuuluu myös jonkin verran vallattomia. Vallaton voi olla ilman valtaa syntynyt vaihdokkaiden lapsi, vallan menettänyt entinen vaihdokas tai syntyperäinen ihminen, joka on otettu osaksi yhteisöä esimerkiksi avioliiton kautta. Vallattomalla ei voi olla väkeä, eikä heillä ole sananvaltaa väkien tai vaihdokkaiden asioissa. 

Vaihdokkaiden lapset eivät synny vanhempiensa väkeen, vaikka heillä olisi valtaa, vaan he ovat väettömiä, kunnes oppivat hallitsemaan valtaansa tiettyjen kriteerien mukaan. Kriteerien täytyttyä vaihdokkaan odotetaan valitsevan itselleen väen. Tämä saattaa tapahtua jo teini-iässä, mutta usein vasta parikymppisenä, yksilöstä riippuen. Valinnastaan vaihdokas ilmoittaa vuodenaikakäräjillä, ja valittu väki järjestää uudelle jäsenelleen liittymisriitin joko jo samoilla käräjillä tai viimeistään seuraavilla. Vaihdokkaita on enää vähän, ja väet kilpailevat uusista jäsenistä usein keinoja kaihtamatta.

Väettömillä ei ole äänivaltaa väkien päätöksissä. Jos sen sijaan tehdään päätöksiä, joissa kaikilla vaihdokkailla on ääni, saavat myös väettömät osallistua päätöksentekoon – toisin kuin vallattomat.

Nimet

Väen valinnan yhteydessä vaihdokas valitsee itselleen väkinimen, jolla hänet siitä eteenpäin tunnetaan vaihdokasyhteisössä. Jokaisella väkeen kuuluvalla vaihdokkaalla on siis sekä väkinimi että ihmisnimi. Virallisissa yhteyksissä ja esimerkiksi esittelyissä nimi esitetään muodossa “X-väen Y, Z:n linjaa” (esim. “Taivaanväen Varis, Otson linjaa”). Linjat perustuvat aina aitoihin vaihdokkaisiin, lapsena vaihdettuihin. Koska vaihdokkaat pariutuvat usein keskenään, useimmat vaihdokkaat ovat useampaa linjaa. Näistä kuitenkin mainitaan ainoastaan se linja, jonka alkuunpanijaa vaihdokas on sukupolvissa lähinnä. Näin vanhemmat linjat vähitellen katoavat ja uudemmat tulevat tilalle. Helsingin vaihdokkaiden keskuudessa eläviä linjoja on neljä: Hauen, Naavan, Kymen ja Kokon linjat, joista Kokon linja on nuorin.

Tavat ja lait

Väkiä hallitsevat tavat, lait ja luonnonlait. Tapojen rikkomisesta seuraa lähinnä paheksuntaa ja sosiaalisia sanktioita; jos toinen vaihdokas niin vaatii, voidaan niiden rikkomista käsitellä myös vuodenaikakäräjillä riita-asioiden ohessa. Tässä tapauksessa voi seurata myös lieviä rangaistuksia, vallassa olevasta väestä riippuen. Tapojen rikkomisesta on vaadittava käräjäkäsittelyä heti seuraavilla käräjillä; muuten rike vanhentuu eikä sitä enää käsitellä virallisesti. Lisähaastetta tähän tuo se, että jokaisella väellä on hieman erilainen tulkinta siitä, mikä rikkoo tapoja.

Rikokset väen lakeja vastaan käsitellään suurkäräjillä. Suurkäräjät tapahtuvat vuodenaikakäräjien aikaan silloin kun on tarvetta, ja ne on kutsuttava koolle edellisillä vuodenaikakäräjillä. Suurkäräjillä tuomiosta päättävät kaikki väet yhdessä, vallassa olevan väen johdolla. Rangaistus on vallassa olevan väen päätettävissä, muita väkiä kuullen. Yhdessä siis päätetään, onko syytetty syyllinen ja missä määrin – oliko teko tahaton (huolimaton tai varomaton teko), tahallinen (tieten lakia rikkova) vai törkeä (suunnitelmallinen, pitkäkestoinen, tai muutoin erityisen tuomittava) – ja tämän päätöksen perusteella vallassa oleva väki päättää rangaistuksen.

Luonnonlait ovat lakeja, joita ei voi rikkoa; niiden rikkomisen yrittäminen on rangaistava teko, rikoksena suurkäräjillä käsiteltävä. 

Vuodenaikakäräjät

Neljä kertaa vuodessa kaikki alueen vaihdokkaat kokoontuvat vuodenaikakäräjille päätöksentekoon ja vallanvaihtoon. Käräjien ajankohdat ovat aina samat: kevätpäiväntasaus, kesäpäivänseisaus, syyspäiväntasaus ja talvipäivänseisaus. Vuodenaikakäräjät päättyvät aina väkien tanssiin, jonka aikana vuodenaika vaihtuu ja valta siirtyy toiselle väelle. Taivaan väki hallitsee talvella ja tekee viimeiset päätöksensä kevään käräjillä ennen vallan vaihtumista; kevättä hallitsee vastaavasti veden väki, kesää metsän väki ja syksyä maan väki.

Vuodenaikakäräjillä hoidetaan kaikki väkien merkittävät asiat: nimiäiset, vihkiäiset, liittymisriitit, riita- ja sääntörikkomusasiat, muistotilaisuudet. Käräjillä myös käydään kauppaa, vaihdetaan kuulumisia – ja tanssitaan ja juhlitaan.

Peijaiset

Luonnonlaki määrää, että kun vuosi vaihtuu, on yhden vaihdokkaan hiivuttava. Mikäli väet eivät keskuudestaan valitse yhtä hiipumaan, hiipuu jokaisesta väestä yksi. Tavaksi on muotoutunut valita jokaisesta väestä yksi ehdokas peijaisneuvostoon syksyn käräjillä. Kukin väki valitsee ehdokkaansa omalla tavallaan. Peijaisneuvosto keskenään päättää kuka heistä hiipuu talven käräjillä, peijaisissa. Päätös on tehtävä ennen talvipäivänseisauksen käräjien virallista avaamista. Tämän jälkeen valitulle järjestetään muistojuhla, peijaiset. Käräjien päätteeksi tanssittavan vallanvaihtotanssin aikana valittu hiipuu pois.

Hiipumiseksi kutsutaan sitä, kun vaihdokas hiljalleen, viikkojen, kuukausien tai vuosien aikana, menettää valtansa ja lopulta henkensä. Näin sanotaan käyvän vaihdokkaille, jotka tarinasta ja sen kertojasta riippuen pyrkivät rikkomaan luonnonlakeja, eivät käytä valtaa laisinkaan ja unohtavat luontonsa, käyttävät valtaansa liikaa tai väärin tai asettavat ihmiset väen edelle. Todellisuudessa näin käy aina silloin tällöin vaihdokkaille, eikä varmaa syytä tiedetä. Peijaisissa prosessi on nopeampi ja kestää vain muutaman minuutin.

Tavat ja säännöt

Vaihdokkaiden tavat vaihtelevat väkien välillä, mutta ne perustuvat silti samoihin perusperiaatteisiin. Tapojen rikkomista käsitellään vuodenaikakäräjillä ainoastaan mikäli toinen vaihdokas niin vaatii – tällöin taparikkomuksesta tulee käytännössä riita-asia. Käräjillä osallisten on perusteltava vallassa olevalle väelle, miksi kyseessä oleva teko on tai ei ole tapojen vastainen.

Lait

Lait ovat tapoja vahvempia normeja, ja niiden rikkojat tai niiden rikkomisesta epäillyt joutuvat suurkäräjille. Tällöin päätöksen syyllisyydestä tekevät kaikki väet yhdessä, vallassa olevan väen johdolla. Myös laeissa on jonkin verran tulkinnanvaraisuutta, mutta tulkinnoissa on vähemmän eroa väkien välillä.

Veren laki: Vaihdokkaan ei tule vuodattaa vaihdokkaan verta.

Salan laki: Vaihdokkaiden on pysyttävä ihmisiltä salassa. Ihmiselle saa kertoa vaihdokkaiden olemassaolosta vain vallassa olevan väen luvalla.

Vallan ensimmäinen laki: Vaihdokkaalla on oikeus valtaan ja sen käyttöön, kunhan se ei riko salan lakia.

Vallan toinen laki: Vaihdokkaaseen ei tule luvatta käyttää valtaa, ellei tämä ole rikkonut julkeuden lakia.

Julkeuden laki: Julkeaa on vaatia itselleen toisen valtaa. Silloin saa ansionsa mukaan.

Kaupan laki: Kaupassa annetusta sanasta on pidettävä kiinni.

Sanan laki: Käräjillä ei tule valehdella.

Historialliset lait jotka eivät enää voimassa:

Liiton laki: Vaihdokas ei voi vihkiytyä vastakkaisen väen kanssa. – Kumottu Suurkäräjillä 2023.

Luonnon lait

Luonnon lait ovat rikkomattomia – niitä ei kukaan pysty rikkomaan, vaikka haluaisikin. Vaihdokkailla on lukuisia tarinoita siitä mitä tapahtuu, jos yrittää toimia luonnon lakeja vastaan: seuraukset ovat poikkeuksetta katastrofaaliset. Tämän vuoksi pelkkä yritys rikkoa luonnon lakeja on rikos, josta joutuu suurkäräjille. Luonnon laeissa ei ole tulkinnanvaraa.

Kierron laki: Kun vuodenaihka vaihtuu, niin vaihtuu valtakin. 

Peijaisten laki: Kun vuosi vaihtuu, on jonkun hiivuttava.

Valan laki: Joka vallan ja väen kautta valan vannoo, ei sitä pysty rikkomaan.