Vaihdokkaiden yhteiskunnan perusta ovat väet: veden, metsän, maan ja taivaan väki. Jokaisen aikuisen vaihdokkaan odotetaan valitsevan väkensä pian sen jälkeen kun on valtansa puolesta siihen valmis. Vain aidot vaihdokkaat, lapsena vaihdetut, kuuluvat syntyjään johonkin väkeen – muilla on valinnan vapaus. Aikuistuvista vaihdokkaista kilpaillaan kiivaasti, etenkin nykypäivänä kun vaihdokkaiden määrä hupenee, mutta lopullinen valinta on aina vaihdokkaan itsensä. Liittymisriitin myötä väkeen liittyneen vaihdokkaan valta kasvaa.
Kun väkeen on kerran liittymisriitin kautta liittynyt, ei sitä voi vaihtaa, eikä väestään voi omatoimisesti erota. Vallan syystä tai toisesta menettänyt vaihdokas ei kuitenkaan voi kuulua väkeen; tällaisen vaihdokkaan katsotaan olevan väetön. Mikäli valta palautuu hänelle, kuuluu hän jälleen alkuperäiseen väkeensä. Vaihdokas on mahdollista erottaa väestään, mutta tämä on hyvin harvinaista vaatii merkittävää vallan käyttöä. Erottamisriitti on liittymisriittiä raskaampi ja vaikeampi, eikä siihen ryhdytä ilman erittäin painavia perusteita.
Väet eroavat toisistaan monella tavoin. Ilmeisimpänä on väen elementti tai luonnonvoima ja tapa käyttää valtaa, mutta ne eroavat toisistaan myös yleisluonteeltaan ja sisäiseltä hierarkialtaan. Eri väet vetävät puoleensa erilaisia luonteenpiirteitä omaavia vaihdokkaita.
Veden väki
Veden väelle tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat luovuus, impulsiivisuus ja huolettomuus. Moni vedenväkeläinen tekeekin luovaa työtä, jos ei päätyökseen niin vähintäänkin harrastuksena. Vedenväkeläiset kaipaavat myös veden ääreen, ja monien työ tai harrastus viekin heidät rannalle, laivalle tai satamaan. Veden väelle tyypillinen huolettomuus voi myös kostautua – he saattavat jättää ongelmatilanteet huomiotta, kunnes tilanne eskaloituu siihen pisteeseen, ettei sitä voi enää välttää. Kriisitilanteissa vedenväellä on taipumus pyrkiä jatkamaan entiseen tapaan, kenties siinä toivossa että kriisi menee itsestään ohi.
Veden väellä ei ole väen sisäistä hierarkiaa, vaan kaikki ovat tasa-arvoisia ja päätökset tehdään keskustellen ja äänestäen. Veden väellä ei ole johtajia; yhdenvertaisuus on heille tärkeää.
Veden väki on vahvimmillaan keväällä.
Väreissä veden väki suosii sinisen ja sinivihreän sävyjä.
Metsän väki
Metsän väelle tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat intohimo, itsevarmuus ja ulospäinsuuntautuneisuus. Nämä ilmentyvät monin tavoin – metsän väessä on niin opettajia ja elämäntapavalmentajia kuin poliitikkojakin. Yhteistä heille on intohimo omaan työhönsä. Metsän väki kaipaa myös luontoon, ja useimpien harrastukset – tai jopa työ – vievätkin heidät puistoihin ja puutarhoihin. Metsän väelle tyypillinen intohimo voi näyttäytyä myös kiivautena ja jopa vihanpurkauksina, etenkin kriisitilanteissa.
Metsän väen sisäinen hierarkia on varsin vaihtuvainen, eikä sille ulkopuolisten silmiin ole selkeitä sääntöjä. Joskus metsän väkeä johtaa yksi metsänväkeläinen, joskus kolme yhdessä, joskus taas asioista äänestetään. Milloin johtaja päättää ja milloin äänestetään, sen säännöistä tietävät vain metsänväkeläiset itse – jos sille mitään sääntöjä onkaan.
Metsän väki on vahvimmillaan kesällä.
Väreissä metsän väki suosii vihreän eri sävyjä.
Maan väki
Maan väelle tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat joustavuus, suunnitelmallisuus ja käytännönläheisyys. Maan väki tunnetaan neuvottelukyvystään, ja moni maanväkeläinen toimiikin ammatissa, jossa sitä tarvitaan – kaupan alalla, lain parissa, politiikassa. Maa kutsuu puoleensa maan väkeä, ja moni maanväkeläinen hakeutuu myös töihin tai harrastuksiin, joissa pääsee kosketuksiin maan kanssa – puistoihin ja puutarhoihin kenties, mutta myös kivien ja kallioiden pariin. Maan väen tahto löytää yhteinen ratkaisu, konsensus, voi myös johtaa pitkittyneisiin neuvotteluihin, tai neuvotteluyrityksiin tilanteissa, joissa siitä ei ole hyötyä.
Maan väki valitsee joka vuosi ennen syyspäiväntasausta keskuudestaan johtajan, joka johtaa väkeä seuraavaan syksyyn saakka. Valittu johtaja ei tee päätöksiä väen puolesta, vaan toimii puheenjohtajan roolissa, jakaa puheenvuorot ja pitää järjestystä. Päätöksiin pyritään keskustellen, konsensuksen kautta. On hyvin harvinaista, että maanväkeläiset äänestävät oman väkensä asioista.
Maan väki on vahvimmillaan syksyllä.
Väreissä maan väki suosii ruskean ja oranssin sävyjä.
Taivaan väki
Taivaan väelle tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat rauhallisuus, kestävyys ja pitkäjänteisyys. Taivaan väen luonteenlaatu on johtanut monia heistä terveydenhuoltoalalle, mutta löytyy taivaanväkeläisten parista muitakin ammatteja, tutkijoista pelastajiin. Taivaan väki kaipaa taivaan alle – tai jopa taivaalle. Moni heistä onkin ilmailualalla, tai harrastaa jotakin ilmailuun liittyvää. Taivaan väellä on taipumusta surumielisyyteen ja pessimismiin, ja kriisitilanteissa he saattavat lannistua turhan helposti.
Taivaan väellä on vahva sisäinen hierarkia, joka perustuu etupäässä ikään ja ansioihin. Oletuksena on iän mukainen asema, mutta tämä saattaa muuttua ansioiden mukaan. Taivaan väellä ei ole erityisiä nimikkeitä eri asemille, vaan jokainen taivaanväkeläinen tuntee oman paikkansa hierarkiassa. Päätökset tekee vanhin ja ansioitunein yksin niin halutessaan, mutta tehtävien ja päätösten delegointi sopiville taivaanväkeläisille vahvuuksiensa mukaan on varsin yleistä.
Taivaan väki on vahvimmillaan talvella.
Väettömät
Useimmat väettömät ovat nuoria vaihdokkaita, jotka eivät ole vielä valinneet väkeään. On myös teoriassa mahdollista – joskin äärimmäisen harvinaista – että vaihdokas tulee väkensä erottamaksi, jolloin hänestä tulee jälleen väetön. Väettömiä on nykypäivänä harvassa ja väet kilpailevat heistä kiivaasti. Väetön itse päättää mihin väkeen liittyy – tosin väestä erotettu ei voi uudestaan valita vanhaa väkeään. Väettömillä ei ole sananvaltaa väkien sisäisissä asioissa, mutta kaikkien vaihdokkaiden yhteisissä asioissa he ovat yhdenvertaisia muiden vaihdokkaiden kanssa, ja heillä on äänioikeus suurkäräjillä.
Vallattomat
Vallattomia on vaihdokasyhteisössä kahdenlaisia: on vaihdokkaita, jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet valtansa, ja on ihmisiä, jotka ovat liittyneet yhteisöön esimerkiksi avioliiton kautta. Lisäksi on toki ilman valtaa syntyneitä vaihdokkaiden lapsia, mutta käytännössä he eivät eroa mitenkään ihmisistä. Sekä ihmiset että valtansa pysyvästi tai väliaikaisesti menettäneet ovat samassa asemassa: heillä ei ole sananvaltaa vaihdokkaiden asioissa – ainakaan virallisesti. Useimmat vallattomat ovat löytäneet muita tapoja vaikuttaa asioihin, jotka heitä kiinnostavat. Vallattomia kohdellaan pääsääntöisesti hyvin – ovathan he perhettä – mutta tasa-arvoisia he eivät vaihdokkaiden kanssa ole, eikä heillä ole vaihdokkaiden lain turvaa vallankäyttöä vastaan. Vallan käyttäminen toiseen vaihdokkaaseen ilman tämän suostumusta on rikos, mutta vallatonta laki ei suojaa.