Sanastoa

Hiipuminen – Hidas prosessi, jossa vaihdokas vähitellen uupuu ja hänen mielensä sumenee, hän menettää valtansa ja lopulta kuolee. Prosessi voi kestää kuukausia, ja se voi tapahtua minkä ikäiselle vaihdokkaalle tahansa, vaikkakin useimmiten keski-iän ohittaneille. Peijaisissa prosessi on nopeampi ja kestää vain muutamia minuutteja.

Juuri – Maanväen vallalla voi hallita juurta, joka on sisäistä voimaa, kanttia, periksiantamattomuutta.

Keiju, keijukainen – Länsieurooppalaisen tarinaperinteen olento, usein siro ja siivekäs. Väestä käytettynä humoristinen, joskin monen mielestä myös halventava ja vähättelevä.

Kulo – Metsänväen vallalla voi hallita kuloa, joka on intohimoa, sisäistä paloa, kiihkoa.

Käräjät – Käräjillä väet kokoontuvat keskustelemaan yhteisistä asioista, tekemään päätöksiä ja ratkomaan riitoja. Vuodenaikakäräjät pidetään neljästi vuodessa, tasauksina ja seisauksina, ja niiden yhteydessä valta vaihtuu väeltä seuraavalle. Vedenväki on vahvin keväällä, metsänväki kesällä, maanväki syksyllä ja taivaanväki talvella. Suurkäräjät kutsutaan koolle vuodenaikakäräjien yhteyteen, jos jonkun epäillään rikkoneen väen lakeja.

Lumo – Lumo on vallan käyttöä kohteen mielenkiinnon vangitsemiseksi. Lumottu on altis vallankäyttäjän vaikutukselle ja taipuu helposti tämän tahtoon.

Lähde – Vedenväen vallalla voi hallita lähdettä, joka on luovuutta ja inspiraatiota.

Pariton – Väkiyhteisöön kuuluva ihminen, jonka vaihdokaspuoliso on edesmennyt, mutta joka on jäänyt osaksi yhteisöä. Parittomiksi sanotaan yleensä sellaisia, joilla ei ole enää perhettä yhteisössä ja jotka eivät kuulu mihinkään perheryhmään, mutta osallistuvat yhä väen tapahtumiin.

Peijaiset – Kun vuosi vaihtuu, on yhden vaihdokkaan hiivuttava. Valitulle vaihdokkaalle järjestetään muistojuhla, peijaiset, jonka lopuksi hän hiipuu nopeasti.

Sumu – Sumu on vallan käyttöä kohteen muistin sumentamiseksi. Muisto ei katoa, mutta se muuttuu hämäräksi ja epäselväksi.

Vaihdokas – Ihmislapsen tilalle vaihdettu haltijalapsi. Tällaiset aidot vaihdokkaat, lapsena vaihdetut, ovat harvassa. Vaihdokasyhteisö käyttää vaihdokas-termiä myös vaihdokkaiden jälkeläisistä, niin kauan kuin heillä on valtaa.

Vallaton – Kuka tahansa, jolla ei ole väen valtaa: ihminen, vaihdokkaalle syntynyt lapsi, jolla ei ole valtaa, tai vaihdokas, joka on menettänyt valtansa.

Valta – Vaihdokkaiden käyttämää taikuutta sanotaan vallaksi.

Valtataistelu – Kahden vaihdokkaan välinen, vallalla käytävä kamppailu. Valtataistluita voidaan käydä leikkimielisesti, kilpailuna (kumpi on parempi) tai riitojen ratkojana (voittaja on oikeassa).

Vire – Taivaanväen vallalla voi hallita virettä, joka on elinvoimaa, henkistä ja fyysistä kuntoa.

Väetön – Vaihdokas, jolla on valtaa, mutta joka ei ole valinnut väkeään – tai on tullut häädetyksi väestään, mikä on erittäin harvinaista.

Väki – Jotakin paikkaa, ainetta tai elementtiä suojelevat haltijat. Vaihdokkaat käyttävät väki-nimitystä myös itsestään, jakautuen neljään väkeen: vedenväki, metsänväki, maanväki ja taivaanväki.